Mitäs muuta tässä on ollut. Tosiaan kyttä sillon soitteli, et syyttäjälle on lähteny ne esitutkinta pöytäkirjat siitä puukotuksesta. Vielä ei ainakaan ole kuulunut sen enempää.
Sen puukotuksen ja sen n 6kk ajan henkisen helvetin johdosta on vointi aika heikohko/voimaton/toipuva. Viikko sitten kävin ekan kerran psyken juttusilla liittyen tuohon pahoinpitelyyn ja täytyy sanoa kun puhuttiin tapahtumasta ja käytiin läpi on mieli ollut vielä enemmän maassa ja olo helvetin ahdistunut. Täyteltiin siinä juttelun aikana joku masennus-testi ja pisteitähän siitä ropisi enemmän kun tarpeeks. Pisteiden mukaan mulla olisi keskivaikea masennus. Juteltiin siellä samalla myös muuten omista ajatuksista ja minä kuvasta tai siis mä kerroin oman mielipiteen ja tuntemuksen, vaan kuullakseni kuinka vääristynyt se on. Siitäkin ajattelin tähän raapustaa josko joku samassa tilassa oleva sais tukee omaan taisteluun?
Asiasta kukka purkkiin... Tässä on ollut aivan tajuttoman kauniita auringon laskuja muutamia ja oon napsinu tolla kännykällä kuvia parvekkeelta. Kyllä niin täytyis hankkia järkkärikamera. Tässä muutama mitkä on ehkä parhaimpia <3
Niin lupasin jotain tähän kirjoittaa tuosta omasta minä kuvasta ja omasta arvosta. Tosiaan oon aikaisemminkin kertonut millaista mun lapsuus ja nuoruus on ollut. Eli lapsesta saakka biologinen äiti käytti sekä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tuhoten kaiken itseluottamuksen ja oman arvostuksen. Sitten oon pienenä ollut hiukan ylipainoinen ja sen johdosta mua kiusattiin ihan helvetisti koulussa. Vihasin koulua, eikä mulla juurikaan ollut kavereita. Kiusaamista jatkui niin kauan kunnes siirryin lastenkodin kouluun. Kiusaaminen jätti elinikäiset arvet ja haavat.
Sen jälkeen kaikki mies suhteen on ollu enemmän ja vähemmän PASKOJA. Jokainen aikaisempi mies on mua pettänyt, hakannut ja saanut mun pään siihen pisteeseen et syytin itseäni jokaisesta lyönnistä, pettämisestä ja ajattelin täysin ansaitsevani kaiken pahan.
Nykyisessä suhteessa olen aivan ihanan miehen kanssa jolle tosiaan sain sanoa tahdon 12.12.2014. Kuitenkin menneisyyden kokemukset varjostaa jokaista päivää. En pidä itseäni erityisen kauniina pikemminkin rumana, lihavana ja arvottomana. Vaikkakin mieheni joka päivä koittaa väittää muuta. Kaiken lisäksi viime kesänä painoin vain 63kg joo tiedän se oli jo liian vähän, mutta nyt masennuksen takia on paino noussut hurjasti. Nyt painoa on 79kg ja se on ehkä se suurin masentava tekijä.
Se pahoinpitely joka tapahtui vuosi sitten missä murrettiin mun nenä ja puukotettiin olkapäähän. Sillä tapahtuma hetkellä tiesin sen olevan väärin, mutta senkin tilanteen kyseinen kusipää sai käännettyä mun päässä niin, että aloin syyttämään täysin itseäni ja koin ansainneeni kaiken.
No ehkä tämä tästä päivä kerrallaan...Ja jos nyt joku lukee tätä ja haluaa jutella niin viestiä saa edelleen laittaa :)
Sitten vielä tähän pätkään koira uutisia <3 Tosiaan meidän uusi vauva syntyi 3.6. pieni brindle poika <3 Heinäkuun lopulla siis tulee Trombi kotiin <3 Molly on kasvanut ja siitä on tullut iso tyttö. Juoksut alkoi maanantaina ja neiti on hyvinkin masentunut ja "tuskissaan". Yhdet pöksyt neiti jo silppus prkl...Ompelin kuitenkin söpöt sienipöksyt tilalle. :D
Tässäpä tätä tekstiä tälle erää...katsotaan jos jatketaan vielä myöhemmin tänään.
Jälleen kiitän kaikkia jotka tätä lukevat. Jättäkää puumerkkiä ja kertokaa miltä kirjoitukset tuntuvat. Oletko itse ollut samanlaisessa tilanteessa? Tai jos oot lukenu blogia ootko saanut apua jaksamiseen?
Nyt kiitos ja kumarrus tältä erää <3
